Rajapinnoilla
7/07/2013
nenänkasvattajista ja erilaisuudesta
Tässä se siis vihdoin on: ilmiö-työni kokonaisuudessaan. Auttamattomasti myöhässä, mutta kuitenkin...
5/05/2013
valokuvissa
Kahdeksan kuukauden hiljaiselon jälkeen minä palaan valmiin ilmiötyön kanssa. Harmittaa, etten päivitellyt tätä blogia ahkerammin projektin aikana: nyt nimittäin olisi mielenkiintoista lukea postauksista, kuinka aiheeni lähti muotoutumaan ihmisoikeuksista ja totalitarismeista, koukkasi hetken aikaa sananvapauden puoltamisessa ja lopulta sai rasismia ja erilaisuutta käsittelevän muodon. Saatuani selville, mitä haluan työssäni tutkia, aloin kuitenkin tallentaa työn valmistumisprosessia valokuvien muodossa. Tässä niistä muutamia.
Lähes kaikki mahdolliset asiat tuntuivat muuttuvan työn tekemisen aikana vähintäänkin kerran: aihe muuttui useampaan otteeseen, toteutustapa muuttui leikekirjasta maalaamiseen, jopa leikekirjan koko, johon kokosin työni, muuttui. Jo alettuani maalaamaan kuvia, päätin etten halunnutkaan tehdä kuvista värillisiä, vaan mustavalkoisia. Tuossa alla on yksi niistä kuvista, jotka ehdin maalata ennen päätöstä tehtyäni. Kun halusinkin siirtyä mustavalkomaailmaan, maalasin vain värien päälle uuden peitevärikerroksen.
Lopullisen toteutustavan - aforismimaisten ajatusten ja kuvien vuoropuhelun - lainasin Satu Eroselta, jonka Kodittoman kuvapäiväkirja on aivan järjettömän upea teos.
Joitakin kuvia jouduin hiomaan enemmän, jotkin valmistuivat lähes itsestään. Työn ensimmäisestä kuvasta jouduin kuitenkin tekemään kolme versiota ennen kuin olin tyytyväinen. Lopulliseen työhön päätyi kuvista keskimmäinen.
Tästä aloitin: lattialla oli kasa lehtileikkeitä, muistiinpanoja, Invaasio-näytelmän käsikirjoitus ja tyhjä leikekirja.
Ennen kuin maalasin kuvat peiteväreillä, hahmottelin ne lyijykynällä. Allaolevassa kuvassa muutamia ensimmäisistä luonnoksista.
Lähes kaikki mahdolliset asiat tuntuivat muuttuvan työn tekemisen aikana vähintäänkin kerran: aihe muuttui useampaan otteeseen, toteutustapa muuttui leikekirjasta maalaamiseen, jopa leikekirjan koko, johon kokosin työni, muuttui. Jo alettuani maalaamaan kuvia, päätin etten halunnutkaan tehdä kuvista värillisiä, vaan mustavalkoisia. Tuossa alla on yksi niistä kuvista, jotka ehdin maalata ennen päätöstä tehtyäni. Kun halusinkin siirtyä mustavalkomaailmaan, maalasin vain värien päälle uuden peitevärikerroksen.
Lopullisen toteutustavan - aforismimaisten ajatusten ja kuvien vuoropuhelun - lainasin Satu Eroselta, jonka Kodittoman kuvapäiväkirja on aivan järjettömän upea teos.
Joitakin kuvia jouduin hiomaan enemmän, jotkin valmistuivat lähes itsestään. Työn ensimmäisestä kuvasta jouduin kuitenkin tekemään kolme versiota ennen kuin olin tyytyväinen. Lopulliseen työhön päätyi kuvista keskimmäinen.
9/16/2012
rautateitä pitkin
Käsittelimme historian kurssilla holokaustia katsomalla 1970-luvulla
tehdyn brittiläisen The World at War –dokumenttisarjan
20. osan Genocide. Hirmuisen
vaikuttava filminpätkä, varsinkin kun se oli kuvattu aikana, jona
juutalaisvainojen uhreja ja saksalaisupseereita oli vielä elossa, ja mukana oli
näin ollen myös heidän haastattelujaan.
Se, mikä erityisesti jäi dokumentin katsomisen jälkeen
mietityttämään, oli se, mitä siinä kerrottiin liittoutuneiden suhteesta
keskitysleireihin. Liittoutuneet olivat tietoisia juutalaisten epäinhimillisestä
kohtelusta Saksan valtakunnassa ja jopa leirien olemassa olosta. Spekulaatioiden
mukaan ilmavoimien olisi ollut helppo tuhota leireille johtavat rautatieyhteydet. Koska tehokas rautatieverkosto oli ihmisten tuhoamisleireille siirtämisen edellytys, sen tuhoaminen olisi pelastanut tuhansien juutalaisten hengen. Sen sijaan, että näin kuitenkaan olisi
tapahtunut, ilmavoimia käytettiin Dresdenin kaltaisten siviilikohteiden
tuhoamiseen. On arvioitu, että Dresdenin pommituksissa kuoli ainakin 25000 ihmistä.
Auschwitzin keskitysleirille johtavat junaraiteet
kuva: http://stuartnager.wordpress.com/2011/06/25/only-god-knows/
Dresdenin rauniot
kuva: http://www.realityreviewed.com/Dresden.htm
8/28/2012
historiasta poimittua
Muistiinpanotyyppisesti muutama historian kolmoskurssin
synnyttämä ajatus kulttuurien, ihmisten ja kansojen törmäämisistä:
1. Länsimaiden tarpeet kohtaavat siirtomaiden ihmiset: emämaat
kohtelevat kurjasti siirtomaiden asukkaita imperialismin aikana (esim.
belgialaiset kongolaisia kohtaan hurjia); länsimaisen ihmisen tarve taata oman
valtion taloudellinen menestys syrjäyttää siirtomaiden asukkaiden ihmisarvon.
2. Ensimmäisen maailmansodan taustatörmäilyä: bosnialainen
aktivisti Gavrilo Princip kohtaa Itävallan kruununprinssi Frans Ferdinandin ja
ampuu sekä tämän että Sofia-vaimon. Sarajevon laukauksina tunnettu kohtaaminen
johtaa mutkien kautta ensimmäiseen maailmansotaan.
3. Törmäyksiä länsirintamalla: juoksuhaudoista poistuminen kohti
vihollisrintamaa johtaa törmäämiseen vastapuolen luotisateen kanssa.
4. Kansojen törmäyskursseilla: nationalismin valtioita hajottava
ja yhteensulauttava vaikutus (ennen ja kenties tulevaisuudessa?)
8/19/2012
toteutustapoja ja näkökulmia
Tällä hetkellä aivoni käyvät enemmän tai vähemmän ylikierroksilla ja tuntuu, että jostakin aivojen sopukoista ponnahtelee tietoisuuteeni jatkuvasti uusia näkökulmia ilmiön pohtimiseen. Toteutustavastakaan en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta sen tiedän, että haluaisin tehdä jotakin luovaa kaikella sillä materiaalilla, jonka seuraavien kuukausien aikana tulen keräämään. Pohtivat esseet ja tutkielmat ovat siis poissuljettua tavaraa. Toisaalta haastattelujen tai kyselyiden toteuttaminen ja niiden hyödyntäminen luovassa tuotoksessa kuulostaisi ihan mahdolliselta ajatukselta. Alle olen kerännyt listoihin toteutustapoja ja näkökulmia, joita voisin ilmiötä tarkastellessa hyödyntää.
kauneuden ja rumuuden törmäyskursseilla (aka kauneuskäsitykset eri kulttuureissa, kuinka media vaikuttaa kauneusihanteisiin, kuinka kulttuurien omille kauneusihanteille käy globalisoituvassa maailmassa)
vieraiden kulttuurien, erilaisuuden, sairauden, vanhuuden, kuoleman, kehitysvammaisuuden kohtaaminen (historian saatossa tai nykypäivänä)
uskonnollisten näkemysten törmäämisiä (kristinuskon ehtoollis- tai kastekäsitykset, pelastuskäsitykset eri uskonnoissa, uskonnollisten näkemyserojen aiheuttamat historialliset konfliktit)
Toteutustapoja :
- valokuvaaminen
- sarjakuvat
- luova kirjoittaminen
- maalaaminen, piirtäminen ym.
- yhdistelmä kaikesta edellä mainitusta leikekirjan/skräppikirjan muodossa
aluksi on aina sanottava pari sanaa
Kemian ja fysiikan tunneilla opimme, että rajapinnat erottavat faaseja eli olomuotoja toisistaan. Näissä pinnoissa kohtaavat esimerkiksi nestemäiset ja kiinteät tai kaasumaiset ja nestemäiset aineet. Kun erilaiset aallot saapuvat aineiden rajapintoihin, ne käyttäytyvät eri tavoin riippuen siitä, mistä suunnasta ne pintaan saapuvat. Sähkömagneettiset aallot taittuvat erilailla kuin mekaaniset, ja vaikkapa valon taittuminen vedessä on erilaista
riippuen siitä, kohtaako se rajapinnan tullessaan vedestä ilmaan vai ilmasta
veteen. Joka tapauksessa rajapinnoilla erilaiset pinnat ovat kosketuksissa toisiinsa ja usein
tekijä, joka saapuu rajapintaan, kokee
muutoksen.
Tässä
blogissa ei varsinaisesti tutkita fysikaalisia tai kemiallisia ilmiöitä, vaikka
sivusto onkin nimetty luonnontieteistä varastetulla termillä. Lukiossamme on
tämän lukuvuoden ajan käynnissä projekti, jossa tarkoituksena on hyödyntää eri
oppiaineiden kursseilla opittuja asioita ja tarkastella ilmiötä ”törmäämisiä ja kohtaamisia” eri näkökulmista. Kolmen ensimmäisen jakson ajan me
ilmiöopiskelijat kokoamme materiaalia lopputyötämme varten, jonka toteuttamiseen
on varattu vuoden kaksi viimeistä jaksoa ja joka voi olla mitä tahansa aina
balettiesityksestä väitöskirjaan ja runokokoelmasta lyhytelokuvaan asti.
Blogi
on ajatusten kaatopaikka. Meitä on kehotettu luomaan tällaiset, jotta saisimme
järjesteltyä eri oppiaineissa ja koulun ulkopuolellakin kerättyä materiaalia. Täällä
siis tulee ilmestymään törmäämisiä ja kohtaamisia sivuavia kuvia, lainauksia,
pohdiskeluja, linkkejä, artikkeleita ja oivalluksia toivottavasti runsain määrin.
Mitä
taas tulee noihin rajapintoihin, itse näen ilmiön "törmäämisiä ja kohtaamisia" hyvin pitkälti rajapintoina. Kaksi kulttuuria, aikakautta tai uskontoa
sivuuttavat toisiaan rajapinnassa, jota ei voi nähdä muurina aatteiden välillä, mutta
jonka olemassa olo silti tunnustetaan. Valonsäteen – ajatuksen, innovaation tai
ilmiön – tullessa tähän rajapintaan, se ei pysy ennallaan, vaan taittuu, muuttaa
muotoaan, kulttuurin, uskonnon tai aikakauden vaatimalla tavalla.
Itse
en vielä tiedä, mitä lopputyöni tulee olemaan. En edes vielä varsinaisesti
tiedä, mistä näkökulmasta haluan lähteä ilmiötä tutkimaan. Tervetuloa silti
pohtimaan, ihmettelemään ja pyörittelemään peukaloita kanssani!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)